maanantai 30. huhtikuuta 2012

Maanantai: Weird Al Yankovic - White & Nerdy

Koska Laatikollinen avaruussuippokorvia tuntee vastuunsa lukijoidensa sivistyneisyyden tasosta on välttämätöntä varmistaa, että viimeisillekin kiven alla viihtyneille tulee tutuksi herra Alfred "Weird Al" Yankovic. Olen itseasiassa jo pitkään halunnut tekosyyn tämän videon postaamiseen, mutta olen vältellyt sitä pyrkiessäni pitäytymään enemmän faniteoksissa. Viime viikolla tuli oikein luvattua, että tarjoan tällä kertaa suorastaan ammattilaistasoista laatua, joten tämä ainakin täyttää ne kriteerit täydellisesti. White & Nerdyä hyräillen on hyvä aloittaa vappuilut.



Star Wars Holiday Speciaalin diilaus on kyllä korvaamatonta.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Sammutetaan ne salin valot lähtiessä


Täten päättyy suippokorvien suunnittelematon ja epävirallinen leffaviikko. Pahoittelen sille pääasiassa figuttavalle osalle yleisöäni pelipäivitysten vähyyttä vaikka pelailtuakin on tullut. Totesin vain itselleni, että jos en puserra ulos näitä leffapäivityksiä, niin ne tulevat kummittelemaan bloggaustani useiden viikkojen ajan. Elokuvat kun ovat itselleni tärkeä harrastus myös ja pidän niistä kirjoittamista eräänlaisena harjoitteluna parempia tekstejä varten. Mitä ei välttämättä huomaa. No niin se niistä iltajorinoista. Ajattelin lähinnä kertoa, että ensi viikoksi on kyllä luvassa ripeä palaaminen pelipöydille postauksissa.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Leffaisku: The Avengers

Menin kyllä nyt ihastumaan tähän japsiposteriin
Eilisen postaukseni jälkeen voi olla hieman vaikeaa koota itseään tekemään objektiivista ja vakavasti otettavaa tekstiä tästä elokuvasta, mutta hei ollaampa realistisia. Nyt puhutaan elokuvasta johon on ympätty useita eri supersankareita useista eri supersankarileffoista. Pitäisi siis olla varsin selvää, että pääasiallinen kohderyhmä on sellaista, joka jo valmiiksi pitää näiden aikaisemmista esiintymisistä. Oikeastaan voisin varmasti myös olettaa, että kovin moni näitä elokuvia katsomaton ylipäätään edes alkaisi lukea tätä postausta Avengerssista.

Supertrikoometsurit
Lienee tosiaan jo selvää, että pidin elokuvasta, joten turhaan sitä säästelemään loppuyhteenvedoksi. The Avengers on varsin vahvasti paras Marvel-elokuvista tähän mennessä. Järkytyksekseni otsikoiden mukaan jopa monet leffakriitikot ovat pitäneet Avengerssista eli ilmeisesti maailmassamme alkaa olla kirjat pahasti sekaisin. On varsin turvallista siis olettaa, että jos olet kyseisen sankaripoppoon seikkailuista tähän mennessä pitänyt, et todennäköisesti tule pettymään tälläkään kertaa. Elokuva alkaa kuin mikä tahansa äksönpätkä kauhealla räiskeellä, mutta siinä missä normaaleilta pätkiltä loppuu energia ennemmin tai myöhemmin, niin Kostajat vain kiihtyy kiihtymistään. Lopputaisteluiden pyöriessä katsoja alkaa olla positiivisessa mielessä uupunut ja tosiaan ainakin allekirjoittaneen tapauksessa myös nauranut vedet silmissä sen verran, ettei meinaa enää pystyä enempää.

Kaikki lyö
Huumori on siis todellakin leffan herkullisinta antia ja se nimenomaan muodostuu hahmojen välisestä vuorovaikutuksesta. Luonnollisesti sanailun lisäksi vuorovaikutuksella tarkoitetaan tässä myös nyrkeillä puhumista, koska kansahan tahtoo myös nähdä kuka on kovin. The Avengers siis tarjoaa fanipalvelua kaikin puolin onnistuneesti. En itse ole aikanaan kauheasti Marvelin sarjakuvia lukenut, joten fanitukseni keskittyy pääasiassa näihin leffoihin. Tästäkin huolimatta on pakko myöntää, että kun S.H.I.E.L.D.in tukikohta käynnisti moottorinsa ensi kertaa tuli sellaisia villejä väristyksiä nuoruudesta. Hulkista en ole oikein koskaan pitänyt, mutta jollain ilveellä ensimmäistä kertaa jopa Banner/Hulk iskee niin lujaa, kuin vihreältä jätiltä soisi odottaakin. Eli tuota tuota en minä vain pysty keksimään mitään vakavasti otettavaa valitettavaa edes perinteisistä inhokeistani, joten mitä te siinä enää odotatte? Mars katsomaan siitä!

Hulk smash!
Tällä kertaa muuten on kyllästytty kiusaamaan katsojia lopputekstien jälkeisillä pätkillä ja läimästy jatkovihjeet suoraan niiden koristeellisten näyttelijäfiilistelyjen perään. Ihan vaan vinkkinä, jos ei tahdo niitä kaikkia tekstejä muusta syystä katsoa.

Cool gals don't look at explosions

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Olen kohdannut kostajat


Arvoisat lukijat. Olen toistaiseksi sanaton. Olen läkähtynyt ja nauranut kyynelkanavani kuiviksi. Voin vain ryhdistäytyä ja olla suurempi mies ja myöntää olevani samaa mieltä Wil Wheatonin kanssa.

Leffaisku: Battleship

Ufot tulloo
Pienenä raapustettiin ruutupaperille ruudukko ja kourallinen laivoja ja yritettiin upotella kaverin paatteja. Nyt joku on saanut päähänsä tehdä tästä elokuvan? Eihän ne voi olla tosissaan? Ehkä traileri on vitsi, kuten se Tetris the Movie? Eihän tuo voi olla kuin huono? Eihän tuollaista läppää voi jättää tarkastamatta! Tähtäimissä siis Battleship.

Alex Hopper (Taylor Kitsch) on heittämässä elämänsä hukkaan täytenä pellenä ilman töitä ja pian myös poliisin silmätikkuna. Velipoika Stone (Alexander Skarsgård) saa apinatempuista tarpeekseen ja nohevana upseerina kiskoo pikkuveljensä mukanaan laivastoon. En tiedä millaista aikakonetta tässä kohtaa käytettiin, mutta seuraavalla sekunnilla tyyppi on edelleen täysi pelle, mutta nyt hän on herra luutnantti Pelle Teille. Noh senkus on sitä ihmeellistä väkeä nähty upseeristossa ennenkin.

Tyhmä jenkkilaivasto kun antaa ihan piruuttaan luutnantilleen samanlaisen natsan kuin jalkaväki kapteenilleen ja aiheuttaa sotaleffafriikille turhaa päänsärkyä </rantti>
Meneillään on valtavat kansainväliset laivastosotaharjoitukset, joten merellä seilaa paatteja useiden lippujen alla ja yrittävät tulla toimeen keskenään. Jenkit ja Japani ovat tietysti pääpukarit, kun laivastojen välisestä vittuilusta puhutaan. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Decepticonit törmäävät keskelle harjoitusaluetta. No siis mystisestä tuntemattomasta muukalaisrodusta on tietysti kysymys, mutta välillä on vaikeaa olla ajattelematta katsovansa versiota Transformereista, jossa Autobotit eivät ole auttamassa ihmiskuntaa. Yhtäläisyyksiä nousi myös siten, että Taylor Kitsch toi välillä mieleeni puupökkelön version Josh Duhamelista. Juonta vedetään eteenpäin täysin näyttelijöiden voimin sillä muukalaisten puolta ei valoteta juuri mitenkään. Skarsgårdin lisäksi porukassa onnistuneesti huitoo mm. Liam Neeson, Tadanobu Asano ja Rihanna. Niin tartutaanpa siihen kuumaan perunaan eli jälleen on tungettu poppari näyttelijän saappaisiin. Rihanna sulautuu aivan kiitettävästi muiden sotilaiden joukkoon katsojaa pahemmin ärsyttämättä, joten lopputulos on siinä mielessä harvinaisen positiivinen verrattuna useimpiin vastaaviin katastrofeihin.

Tämä ei varmasti tule yllätyksenä, mutta todetaan se nyt kuitenkin eli Battleship kuuluu elokuvissa kastiin Aivot-narikkaan-ja-odota-räjähdystä. Ei kovin häikäisevää, mutta paikoitellen näyttävää (3D olisi kerrankin ollut eduksi) ja ainakin nauraa sai aina välillä mukavasti. Moraalinen lisäpiste elokuvalle irtoaa siiten miten se on pokkana onnistunut ujuttamaan pelistä elementtejä kankaalle asti. En väitä tätä vaikeaksi, mutta tarpeettoman usein sitä ei vaivauduta edes tekemään.Vähän huolestuttavaa toisaalta taas on se, että leffa laukaisi yhdessä vaiheessa pahat takaumat 70-luvulta peräisin olevaan Space Battleship Yamato-animeen. Tämä kertoo ehkä jotain siitä, kuinka uskottavia fysiikan lakeja elokuvalta on lupa odottaa.

Tästä todellakin on kysymys ja kuvaa katsoessa tajusin mistä ne alien-ohjukset ovat peräisin
Plussat:
+ Musiikki
+ Amiraali Neeson ja Kapteeni Skarsgård
+ Kevyt kenttävittuilu
+ Ruutiukot
+ Fysiikan lait

Miinukset:
- Alieneihin panostettu niin vähän, että ovat kai luulleet tekevänsä taide-elokuvaa
- Transformers-kopio
- Punaniskat
- Juoni
- Fysiikan lait

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Double Feature: Hunger Games / Wrath of The Titans


Nyt on leffoissa tullut juostua taas sen verran, että ajattelin yrittää säästää aikaa kokeilemalla samantien kahden elokuvan pikakäsittelyä kerralla. Tarkkailussa ovat siis Hunger Games ja Wrath of the Titans, jotka molemmat ovat yhtä aikaa positiivisia yllätyksiä, mutta siltikin katkeria pettymyksiä. Eräänlaisia elävän kuvan moraalisia krapuloita siis. Näillä parilla lauseella olen todennäköisesti jo hankkinut pari tappouhkausta postilaatikkoon odottamaan, joten tästä on hyvä jatkaa.

- You know what they call Hunger Games in Paris?
- Battle Royale with Cheese


Koska olen ilmeisesti hirveä ja ahdasmielinen ihminen, lähdin nälkäpelejä katsomaan sillä vankkumattomalla ennakkoasenteella, että haluan vihata elokuvaa. Asetelmassa oli vain heti kaikki pielessä. Elokuvasovitus kirjasta, jota otsikoissa kutsutaan uudeksi Twilightiksi ja trailerin perusteella koko juoni on viety suoraan Battle Royalesta? Ette voi olla tosissanne!

Levottomuuksien johdosta on kehitetty uusi tapa hallita kansaa. Säännöllisesti kootaan koululuokallisen verran nuoria ja heidät heitetään aseiden kanssa kurjaan paikkaan, jossa heidän pitää tappaa toisiaan kunnes vain yksi on jäljellä ja tätä kutsutaan myös viihteeksi. Jännitystä nostetaan esimerkiksi tekemällä ilmoituksia kuolleista ja laittamalla armeijallinen väkeä kontrolloimaan aluetta, jotta pako olisi mahdotonta. Hups voi anteeksi luin juonikuvausta BR:n kohdalta. Noh ei se mitään kaikki tosiaan pätee myös nälkäpeleissä. No okei tottakai juoneen liittyy paljon muutakin, mutta tästä "urheilulajista" elokuvassa on lopulta kysymys. Itse maailma vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta, vaikka leffa joutuu tietysti jättämään paljon asioita kertomatta, mutta kuulin osasia sieltä täältä lisää.

Yllätyksekseni leffan edetessä huomasin hitaasti alkavani pitää teoksesta. Apokalyptista maailmaa ja jatkuvaa propagandaa? Kyllähän meikäläinen on silloin ihan kotonaan. Mistään mestariteoksesta ei ole kysymys, mutta katsoin ihan mielelläni vaikka yhtäläisyydet japanilaiseen adoptiosisareen hieman ärsyttivät. Harmillista on, että teinit ovat jälleen pääosassa, mutta aina ei voi voittaa. Innostuin jossain vaiheessa, kun kuulin, että porukassa on mukana sakkia, jotka kouluttautuvat ikänsä tätä urheilulajia varten ja ovat täten pelätyimpiä vastuksia. Eli joukko badass-terminaattoriassasiineja? Hell yeah! Odotukseni tulivat tietysti jälleen rymisten alas, sillä joukko osoittautui ryhmäksi kaikista pahimpia teinipissiksiä ja koulukiusaajia, jotka nyt sattuivat osaamaan vähän ampua. Ei kovin vakuuttavaa omistautumista.

Samalla kun aloin jollain tasolla pitää elokuvasta tajusin kuitenkin vihaavani taustatarinaa joka hetki enemmän. Puhun nyt siis nimenomaan elokuvasta en yritä tuomita kirjaa tämän pohjalta. Viimeinen asekuljetus, joka katkaisi kamelin selän oli yksityiskohta, joka jostain syystä välittyi aivoihini hyvin hyvin hitaasti. "Welcome to the 75th Annual Hunger Games!"-lausetta toitotetaan elokuvassa useasti ja lopulta se migreeni osui perille saakka. Annual? Eli vuosittainen? Eli tätä on jatkunut 75 vuotta? Eli tämä kansa on katsonut seitsemänkymmentäviisi kautta samaa tosi-tv-ohjelmaa?! Ymmärrän, että tätä pitäisi kai verrata pikemminkin jääkiekkoon kuin Big Brotheriin, mutta...75 vuotta! Oli nälkäpeli-ilmiöstä sitten mitä mieltä tahansa, niin yksi asia on varmaa. Nimittäin ainakin elokuvat ovat heti muodostumassa kaikkien wannabe-Simon Cowell-arvostelijoiden todelliseksi unelmakohteeksi.

Nälkäpelille pitää antaa vääristynyt moraalinen lisäpiste siitä, että ainakaan kovin moni muu leffa ei ole pistänyt ajattelemaan näin paljon. Ei tosin todellakaan tavoilla, joita yksikään tekijä tahtoisi teoksensa herättävän. Olin vähällä menettää yöuneni leffateatterista palatessa, kun tuijotin vain kattoa pohtien hämäriä sosiaalipoliittisia tulkintoja siitä mihin mitäkin nälkäpelleilyä pitäisi verrata meidän maailmaamme.

Tulkinnat sikseen ja suositelen tapausta varovasti niille, jotka ovat eivät ole kirjaa lukeneet ja aika monet, jotka ovat kirjan lukeneet myös näyttävät tälle peukkua, joten tuntiessasi kiinnostusta elokuvaa kohtaan se lienee kokeilemisen arvoinen. Varoitan kuitenkin myös mahdollisesta perheriidan uhasta.

Wrath? More like... Äh ei tämä sarja ansaitse vieläkään edes puujalkaa


Wrath of the Titans on helppo yhdistää samaan arvosteluun toisen leffan kanssa, koska siitä ei vain yksinkertaisesti irtoa juurikaan sanottavaa. Elokuva on sentään parempi kuin sarjan ensimmäinen, mutta se ei paljoa sanottu, sillä Clash of the Titanssia alemmas on vaikeaa vajota kyseisessä genressä. Hetkinen kävinkö oikeasti katsomassa keskinkertaisen jatko-osan surkealle elokuvalle? Lohduttaako, jos idea tähän tuli porukalle baarissa? Ei minuakaan.

Molemmat "titaanit" ovat varsin peruskauraa olevaa mytologiamätkintää alusta loppuun asti. Tämän uutukaisen alkupuoliskolla minulle sentään heräsi toivo, että elokuvaa yritetään nostaa ylemmäs entistä epämääräisemmän huumorin avulla, mutta tämäkin ilo loppui varsin lyhyeen. Tehosteet pauhaa ja läpi mennään siitä kuuluisasta harmaasta kivestä, joten elokuva voi toimia joillekin aivot-narikkaan-toimintaa kaivattaessa, mutta jopa siihen kategoriaan on tarjolla useita paljon parempia teoksia.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Viikon Vinkkilista #70: Maastokatsaus osa 6

Aika taas harrastaa sitä kauhun tasapainoa, jota myös maastojen tekemiseksi ja siihen inspiroitumiseksi kutsutaan.

1. Reasons why you should build your own terrain, pt.1
2. Dank water treaty
3. Apocalypse -linnoitus
4. Mäntymetsää *
5. Hökkeli, mutta mikä tärkeintä; Sohva
6. Dwarf Stronghold army display  *
7. Fortress Merica
8. Perinteisiä parakkeja
9. Kiintiölaskeutumisalusta
10. Valomiekkakatuvalo

* Ei siitä helpoimmasta päästä operaatioita, mutta näyttää kyllä komealta.
** Mordheimin käpsäni ihastuivat tähän sen verran, että piti linkata hieman fabaisampaakin maastoa.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Maanantai: Beam me up, Hottie!

Vakavaa bisnestä...
Mitäh viime maanantaita ei piristetty ollenkaan? Noh Dreadfleet-projekti söi vähän miestä rommin lisäksi. Tällä viikolla palataan ruotuun. Tosin tämä video ei ehkä täytä normaaleja ylväitä ja henkeviä tasovaatimuksiani (hah). Se ei myöskään täytä totuttua musiikillista ja kulttuurillista tarjontaa (hah). Käytän kuitenkin kytevää halveksuntaani Star Trekkiä kohtaan tekosyynä vetää hieman överiksi tai siis pikemminkin riman alle. No on minulla joku pointtikin, sillä tämä video täsmää täysin omiin ajatuksiini silloin, kun joskus sattumalta näin televisiosta Star Trek: Enterprisea (2001-2005). Tiedä mitä jaksoa olen oikein katsonut, mutta ihan yhtä härskejä uniformuja ei kaikilla sarjan kausilla ilmeisesti ollut ainakaan googlettelun perusteella. Ehkä näin jonkun napapaitaspesiaalin vahingossa. (Ei en edes puhu nyt yllä olevasta kuvasta.) Niin tai näin pidetään nyt vähän hauskaa Star Trekin kustannuksella. Lupaan kuitenkin ensi viikolla nostaa tasoa huimasti suorastaan ammattilaiskehiin saakka.



Tiedä mitä palautetta tästäkin taas tulee. Pakkaa lisää sekoittaakseen pitää kuitenkin myös huomauttaa tuoreemmille lukijoilleni, että toisen kissani nimi on Tiberius.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Supersankareista ajateltavaa sunnuntaille

Leffafriikkinä huolehdin väen tuiki tärkeästä popkornin saannista
Haluan istuttaa sunnuntain ratoksi mieliinne muhimaan pienen ajatuksen. Jos teidän nörttipoppoossanne on mitään samaa, kuin allekirjoittaneen sosiaalisissa kuplissa, niin aina välillä tuijotettaessa vaikka Paulin roadtrippiä tai kun The Big Bang Theoryssä harrastetaan jotain käsittämätöntä leffamaratoonia, niin joku jossain nurkassa huokaisee: "Vähäks hienoo eiks meki voitas joskus tehdä noin?" Yleensähän tämä jää tähän, koska jostain käsittämättömästä syystä sehän on vain elokuvaa...


No eihän se nyt voi olla noin vaikea eikä voikkaan. Kaveripiirissäni ei ole varmaan ainuttakaan todella fanaattista Marvel-fania, mutta nykyisistä leffoista nauttii moni ja viikon päästähän on ensi-illassa se tuorein eli The Avengers. Ideanahan tämä on jokaisen pikkupojan unelma, että monta suurta sankaria yhdistetään samaan pakettiin. Mutta ei sen enempää itse elokuvasta vaan pikaisesti pointtiini, joka on yksinkertaisesti esimerkin näyttäminen. Pidettiin juuri eilen paremman puoliskon kanssa pieni The Avengers-ennakkomaratooni. Kutsuttiin parit peliporukat ja muutama koulukaveri päälle ja katsottiin järjestyksessään Captain America, The Incredible Hulk, Iron Man 2 ja Thor. Yhteensä siis kahdeksan tuntia leffoja plus ruokatunti eli terveen työpäivän verran ohjelmaa.

Kullan Avengers-suklaaleivoksia
Mitään ihmeempää panostusta tämä ei edes vaatinut senkus heitti kutsut facebookkiin ja sanoi että tuokaa nyyttäriperiaatteella naposteltavaa. Mukavaa oli ja nyt on hankittu kunnon pohjustus ensi-iltaa odotellessa, johon on liput toki jo varattuna. Tälläiset tempaukset tekevät ihan hyvää, joten suosittelen moisia. Elikkäs ensi kerralla, kun nurkasta alkaa kuulua mutinaa, niin tarttukaa asiaan. Siinäpä sitä aivopesua tälle erää. 

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Ensiluovinta: Dreadfleet

Voittoisan The Grand Alliance-tiimin kokoontumisajot
Kilpailun voittopitsat on nautittu ja ensimmäiset skenaariot Dreadfleettia pelattu sulassa sodassa. Suorastaan euforinen olo, kun saa pelata uutta figupeliä alusta saakka täysin maalattuna. Ei proxyjä eikä harmaata massaa vaan pelkästään pelikenttäkelpoista tavaraa. Tiedä miten tässä warhammeriin heti palaakaan. Kuten varmasti huomaat, niin tämä ei ole arvostelu vaan fiilistely porukkamme maalauskilvoittelun päätöksestä ja samalla siitä itsestään eli ensimmäisistä peleistä!

Aarre on löytynyt!
Dreadfleetin ensimmäinen oppitunti: Väistä saaria. Varsinaiset säännöt ovat suhteellisen yksinkertaiset, mutta itse peli ei kuitenkaan miksikään "raideräiskinnäksi" mene, vaan peliin jatkuvasti heitettävät kohtalokortit sun muut sotkevat tilannetta varsin mukavasti. Vakavasti otettavaa peliä yksinkertaisella pohjalla siis.


Heldenhammerin laivakissa antamassa taktisia vinkkejä Swordfishin kapteenille
Pelasimme kolme ensimmäistä skenaariota illalla suurinpiirtein vajaassa neljässä tunnissa. Sujuu helposti nopeamminkin heti kun säännöt alkavat sujua. Dreadfleet taisi oudosti napata porukassamme heti jonkinlaisen Beer&Bretzels-pelin statuksen. Ensivaikutelman pohjalta on kyllä pakko jo alustavasti suositella peliä kaikille fiilistelyyn. Tez hieman uhosi kirjoittavansa skenaarioista raporttejakin tulevaisuudesta blogiinsa, joten sinne vain ahdistelemaan.

WORTH IT!

torstai 19. huhtikuuta 2012

Vetoomus 051512

Kuulitko, että Diablo III ilmestyy 15.5.2012? Niin minäkin kuulin! Ja kuulen sitä edelleen joka ikinen päivä! Juujuu minäkin rakastin ensimmäistä ja grindasin kakkostakin netissä saakka, mikä ei ole ollenkaan tapaistani, mutta rajansa kaikella! Jos on pakko hehkuttaa, niin tehkää se edes tyylillä... Niinkuin esimerkiksi tämä tyyppi.



Ei minun koneeni tehot eivät riitä D3:een. Shutup.

There's no business like show business.


keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Viikon Vinkkilista #69

1. Fire Prism *
2. Häikäisevää
3. Puuhaltioita kerrakseen
4. Red Terror conversio
5. IG (sentinelille) aavikkokuosia
6. Voihan eeppinen marmori
7. Otetaas taas oppitunti maalaamisesta
8. Basetimpa Valkyriellä
9. Se perustechmariini **
10. Ah Liisinjyvä kupissa eh heinäsilkkani ***

Bonus: Lego Ultramariini

Viikon huhu: Sittenkin Eldareja tänä vuonna?  ****

* Tunnen miten kaikki synapsit aivoissa naksahtelee, kun tuota runkoa katselee.
** Ei muuten sinäänsä mitään kovin erikoista, mutta miellyin yksityiskohtaan ohjuksen kannattelusta mukana. Kerrankin Servo-Arm käytössä jollain. Tälläisten pienten ideoiden löytäminen on kenties netin parasta antia tälle harrastukselle.
*** Anteeksi en pystynyt hillitsemään itseäni.
**** Hieman tuntuu epätodennäköiseltä kaikkien muiden huhujen seassa, mutta saahan sitä toivoa ja huhuthan ovat kaikki edelleen pelkkiä huhuja oli suunta kumpi tahansa.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Laivasto toi pitsan kotiin

Onnistuimpas kätkemään osan maastoista laivojen taakse

Kuten tuli julistettua, niin meikäläisen 1/4 laatikollista Dreadfleetista on valmiina ja nappasin ensimmäiset kuvat paateista. Myös Defiler sai oman osansa jo valmiiksi, joten The Grand Alliance -tiimi selviää Pitsaa ja piraatteja -haasteesta voittajina pahistiimin vielä kärvistellessä laivojaan. Yllä näkyy allekirjoittaneen osuus haasteesta, mutta valitettavasti onnistuin kätkemään pari saarta laivojen taakse vaihtaessani parempaan kuvakulmaan enkä sitten tajunnut siirtää niitä ennen kuvien ottamista. Noh eiköhän näitä nähdä vielä muutamaan otteeseen blogissa. Esittelen nyt vain laivani pikaisesti.

Flaming Scimitar
Flaming Scimitarin otin käsittelyyni ensimmäisenä ja sille kehittyi hieman aavikkoisempi värimaailma, kuin alkuperäinen purppuraunelma. Varsin simppeli vaikkakin tykkiporttien maalaamista aloin kiroamaan heti tämän laivan yhteydessä. Myös purjeet olivat haastavammat kuin odotin. Elementaalit eivät saaneet aivan niin paljon huomiota, kuin antsaitsisivat, mutta kelpaavat pelipöydälle. Näitä ehkä tulee paranneltua joskus tulevaisuudessa. Laivan liput todellakin ovat vaaleanpunaiset, koska tuskailin niiden värin kanssa ja Defiler tarjosi läpällään ratkaisuksi pinkkiä, joten rangaistukseksi menin ja toteutin ehdotuksen. Tälläinen en-ikinä-valitsisi-tuota-maalia tempaus tuo ihan hyviä väriläiskiä välillä figuihin.

Grimnir's Thunder
Grimnir's Thunder sai ylleen punaista ja keltaisia metalleja alkuperäisen vihreän ja teräksen sijaan. Tätähän olin jo aloitellut joskus silloin aikanaan, kun peli tuli hankittua. Tässä näkyy alustojen vesimassat mukavasti ja niihin olen kaikissa laivoissa erittäin tyytyväinen. Kyseinen asia ahdisti pelin maalauksessa etukäteen eniten, mutta lopulta se onnistuikin hyvin yksinkertaisesti erilaisia sinisiä kuivaharjaillen.

Heldenhammer

Heldenhammeriin valitsin tarkoituksella synkän ja tylsän realistisen väriteeman. Empiren kirkkaammat värit näkyvät vain hieman lipuissa, jotka nekään eivät valokuvan tapauksessa kovin hyvin. Varsinaisesti vasarasta tuli ehkä hieman liiankin tumma. Täytyy varmaan lisätä siihen kirkkaampaa pronssia vielä myöhemmin. Katsokaa tuota tykkien määrää.

Maalipurkkeja ja tuo ilme


Allekirjoittaneen osuus peliporukan Dreadfleet-haasteesta on nyt saatettu valmiiksi hippusen alle vuorokausi ennen d(r)eadlinea. Puuh. Näen varmasti painajaisia pienen pienen pienistä tykeistä...taas. Esittelen kuvia kunhan päivänvaloa ja mielenterveyttä jälleen riittää. VALMIS!

torstai 12. huhtikuuta 2012

Olutmyrskyä ja salamia

Taas yksi Dreadfleetille omistettu ilta takana. Tällä kertaa jopa täydellä neljän hengen tiimillä maalailtiin ja koko illan taustalla soi skotlantilainen merirosvohevi, joten ajattelin virittää blogiakin oikeaan tunnelmaan ja esitellä teille hitusen kulttuuria Alestormin muodossa.



Joillekin sentään varmaan uusi tuttavuus kuitenkin. Oma 1/4 laatikostani alkaa olla hyvällä mallilla. Ainakaan missään ei enää näy harmaata muovia ja pohjamaalia pidemmällekin on joka paikassa päästy. Kaksi laivaa lähes valmiina ja lippulaiva lupaavan pitkällä. En ehtinyt kuvia napsimaan ja illan hämärtyessä en enää viitsinyt, joten todistusaineistoa saatte sitten myöhemmin. Nyt olunen käteen ja musiikki uudelleen pyörimään.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Kahvin ja sienien voimalla


Olin tuossa vähän naapurissa maalailemassa paatteja Tezin ja Defilerin kanssa. Kahvin ja sienikarkkien siivittämänä saatiin useampaa laivaa aika kivasti eteenpäin kuvan ottamisen jälkeen. Jatkoa seuraa...

Viikon Vinkkilista #68

1. Kootut arvostelut uusista GW-maaleista
2. Kaunis ryhmä inkvisiittorin palveluksessa *
3. Uskomattoman nätit liekit tässä hot rodissa
4. Ogryns osa 1 ja osa 2 ja menkööt kolmaskin *
5. Salamander Land Raider Achilles
6. Täysi trilogia Dark Eldar -markkereita
7. Warlocks *
8. Aitoja vainajia basetukseen**
9. Jääpuikkoja
10. Phoenix Lord Irillyth

* Ehdottomasti seuraamisen arvoinen blogi: James Wappel Miniature Painting
** En voi olla kuvittelematta kissoja juoksemassa pelipöydältä kananluutorni hampaissaan.

Viikon huhu: Dark Angels touko-kesäkuussa

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Maanantai: Aika nollata päänsisäinen

Käveli tälläinen wanhus sattumalta vastaan ja tuli vaan mieleen, että tämä nyt pitäisi pistää pyörimään lähes jokaisen juhlapyhän jälkeen. Toimisi varmaan varsinkin jouluähkystä herättämiseen. Joo...

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pitsaa ja piraatteja sinä pitkänä perjantaina


Pikainen päivitys tähän aamuun. Kaikki ovat vielä kesken toki, mutta etenevät ainakin. Yksityiskohtien pienuus on välillä raivostuttavaa ja purjeet ovat vieläkin työläämpiä kuin odotin. Onneksi oli sovelias valokuvausalusta pahvinkeräyksessä. ;)

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Pitsaa ja piraatteja? Yarrrr!

Jostain oudosta syystä oli vaikeaa löytää hyvää kuvaa pitsasta ja merirosvoista
Tätä blogia hiukan pidempään seuranneet ovat varmasti huomanneet (ja toivottavasti unohtaneet) sen, että Dreadfleetista ei ole kuulunut pihahdustakaan alkumekastuksen jälkeen. Noh välillä eeppisistä suunnitelmista huolimatta projektit vain törmäävät seinään, kun aikataulut tai motivaatio tai tuhat muuta pientä seikkaa eivät kohtaa. Nyt asiaan tulee kuitenkin muutos, sillä nyt on kyse kunniasta. Nyt on kyse haasteista. Nyt on kyse taloudellisista sanktioista. Nyt on kyse pitsasta!

Ya don't say...
Peliporukkani törmäsi toisistaan riippumatta sellaiseen epämääräiseen tilanteeseen, että piirissämme ei ole pelkästään yhtä vaan peräti kolme laatikollista Dreadfleettia ja ainoankaan tilanne ei ole kovin mairitteleva. Noh paras tapa motivoitua tekemään figuja peleihin on pelata niitä pelejä, joten törkeästi viime viikonloppuna sovimme, että kahden viikon päästä pelataan Dreadfleettia. (Pääsiäinen on jo korvamerkitty WH40K:lle ja lautapeleille) Harmaalla laivastolla peliä on osa jo testannut, mutta sehän ei tule kysymykseenkään, vaan tavoite on pelata täysin valmiilla setillä.


Näin ollen "Dreadfleet Oy" on jaettu kahteen kilpailevaan miehistöön pelin laivastojen mukaan ja kilpajuoksu satamaan on alkanut. Voittaja on luonnollisesti se, joka ensimmäisenä saa oman joukkueensa puoliskon pelistä valmiiksi. (Laivojen lisäksi tottakai myös maastot ja muut härpäkkeet.) Häviäjät maksavat vastustajan pitsat pelipäivänä ja jos niin häpeällisesti käy, että hävinnyt joukkue epäonnistuu tehtävässään (eli ei saa puoliskoaan valmiiksi lainkaan) se tarjoaa myös kaiken muun! Joukkueet ovat seuraavat:

The Grand Alliance -tiimi
Allekirjoittanut ja Defiler

The Dreadfleet -tiimi

Mitään virallisia määritelmiä emme ole tehneet, että millainen valmiiksi kelpuutettavan laivan tulee olla, vaan luotamme porukan herrasmiesmäisyyteen ja kunkin omaan taiteelliseen silmään. Tiedättehän se sama herrasmiesmäisyys, jonka varjolla urkitaan vastustajan väriteema selville, piilotetaan kyseiseen soveltuvat maalit ja annetaan toisten tyttöystäville ideoita, että hei eikö pääsiäispyhinä olisi kauhean kiva mennä vierailemaan mummolaan?

Eli neljä henkeä, kaksi viikkoa ja yksi peli? Eihän tuo nyt kuulosta edes kovin haastavalta? No ei niin, mutta sitäkin kaoottisemmalta ja porukan nykyisen opiskelun/työelämän/vaihtoehtohelvetin tahdilla tästäkin saadaan aivan tarpeeksi tekemistä iltoihin. 

Nyt se on julistettu ääneen. Nyt sillä on todistajia liiankin kanssa. Nyt se on virallista ja se tarkoittaa, että...

NYT TULI KIIRE!

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Maanantai: Red Fang - Prehistoric Dog

Tiedättekö ajattelin olla tänä maanantaina ihan tylsä ja unohtaa kaikki eeppiset faniteokset ja laittaa soimaan aivan tavallisen bändin aivan tavallisen musavideon ilman minkäänlaista nörttikouk... Äh ette te usko meikäläistä kuitenkaan, vaikka aprillipäiväkin meni jo. Mutta kyseessä todellakin on ihan "oikea" jenkkiläinen bändi Red Fang ja sen ikioma musavideo Prehistoric Dog. Hei anteeksi nyt vaan mulla oli rankka lomaviikko, joten tarvin tasottavaa...

Ai niin video ei välttämättä sovellu perheen pienimmille, joten jos olet alle 16 vuotta, niin käske isiä ja äitiä pistämään silmät kiinni musavideon ajaksi. 



Koskakohan oikeusjärjestelmään sisällytetään termi "nörttien kosto?"
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...